Moksu-viikko

Koulullamme on menossa ensimmäinen moksuviikkomme. Viime keväänä tosin tällaista työtapaa kokeiltiin jo vähän pienemmässä mittakaavassa, mutta hyvin tuloksin.

Tällä kertaa teemana ovat harrastukset. Moksu-viikon perjantaina koululla on messut, jossa harrastuksia esitellään muille.

Jokainen oppilas kertoi aluksi, mitä hän harrastaa tai oman harrastuksen puuttuessa sellaisen, mikä häntä kiinnostaa kovasti.

Näistä tiedoista koottiin sitten ryhmiä, joita tuli yhteensä 17. Paljon on erilaisia liikuntalajeja ja ratsastusta tai hevosia muuten harrastaa moni. Monen eri instrumentin soittajia löytyy, samoin sirkuksen harrastajia. Metsästäjiäkin löytyi kolme! Motocrossia harrastetaan, samoin Pokemonien etsimistä.

Meitä aikuisia on ryhmiä vetämässä seitsemän. Harrastusryhmiä piti siis yhdistellä. Jääharrastajien ryhmässä on sekä lätkän että ringeten pelaajia. Kaikki soittajat ovat samassa ryhmässä, yhdistettyinä kuvataiteilijoilla. Joukkuepelaajat samoin yhdessä. Ryhmien sisällä toki jokainen voi miettiä sitä omaa harrastustaan. Yksi opettaja siis valvoo ja ohjaa erilaisten harrastusten esittelyä.

Minä päädyin valvomaan ratsastajia sekä kahta koira-agilityn harrastajaa. Yhteensä 16 tyttöä, kaikilta luokka-asteilta 1-6.

 Kokoonnuimme ensimmäisen kerran jo puolitoista viikkoa sitten perjantaina, kahden tunnin ajan. Aluksi kertasimme, kuka on miltäkin luokalta. Se palveli erityisesti kahta ekaluokkalaistamme. Sen jälkeen jaoin porukan kolmeen hevosryhmään niin, että omia kuudesluokkalaisiani oli aina kaksi kussakin ryhmässä. Alemmilta luokka-asteilta tulleet jaoin tasaisesti. Koiraharrastajat olivat kahdestaan.

Selitin tulevan moksuviikon aikatauluja ja sitä, että tavoite on siis esitellä perjantaina ratsastamista eri näkökulmista sekä agilityä.

Ryhmien ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa ajatuksenvirtamaisesti isolle paperille kaikkea, mitä hevosharrastuksesta tulee mieleen. Homma lähti heti hienosti liikkeelle. Kutoset ottivat vetovastuuta, mutta kaikki osallistuivat hienosti. Jonkin ajan kuluttua kehoitin heitä myös miettimään erilaisia keinoja esitellä ajatuksiaan messuilla.

Seuraavaksi kokosimme ryhmien ajatukset. Kirjoitin niitä tietokoneella ja heijastin tiedoston samalla valkokankaalle. Ajatukset alkoivat jäsentyä ryhmiin: hevos- ja ponirodut, erilaiset ratsastustyylit, hevosten varusteet ja ratsastaminen harrastuksena/hevosen hoitaminen.

Sitten seurasi jännittävä vaihe. Kysyin, mikä näistä kiinnostaisi ketäkin. Mahtoivatko omat kuusi kuudesluokkalaistani olla fiksuja vai menikö jako vain sattumalta niin, että he jakautuivat tasaisesti? Kaikki muutkin saivat äänensä kuuluviin ja pääsivät itseään kiinnostaviin ryhmiin. Saman tien nämä uudet ryhmät hajaantuivat pitkin rakennusta suunnittelemaan omaan aihealuettaan tarkemmin. Ensimmäinen kokoontuminen oli oikein onnistunut.

Tänään varsinainen moksuviikko alkoi. Ryhmien työskentely alkoi rivakasti. Jaoin jokaiselle oppilaalle aluksi suunnittelupohjan, jossa oli näkyvissä viikon lukujärjestys ja ne tunnit, jotka moksuun ovat käytettävissä. Niitä on maantaina 2, tiistaina 3, keskiviikkona  ja torstaina 2 ja perjantaina sitten melkein koko päivä. Silloin messut rakennetaan liikuntasaliin ja alataloon kello 8.15-9 välisenä aikana ja messut käynnistyvät heti sen jälkeen, kestäen puoleen päivään saakka.

Osa osasi suunnitella koko viikon ajankäyttöään heti, moni käyttää suunnittelupohjaa varmaankin enemmän päiväkirjana. Ykkösiä autettiin hienosti.

Kaikenlaista on tulossa. PowerPointeja pyörimään läppärillä, julisteita,  julisteita, oikeita juttuja esille, kuvia ja videoita talleilta ja ehkä jopa hevonen paikan päälle! Ja yksi Quizlet-peli hevosen varusteista on jo tehty!

Jännittävä viikko!

Tilavuusmittoja

Matematiikassa on opiskeltu tilavuusmittoja. Yhdellä tunnilla oppilaat askartelivat pienissä ryhmissä sekä kuutiodesimetrin että kuutiosenttimetrin.

Heijastin valkokankaalle perusmallin taiteltavasta kuutiosta. Muita ohjeita en antanut.

Hetken aikaa ryhmät pähkäilivät asiaa, mutta hyvin pian laatikon rakennetta alettiin piirtää viivoittimella kartongille. Kaikki aloittivat kuutiodesimetristä.

Hauskaa oli seurata, miten kussakin ryhmässä hoksattiin, kuinka pieni kuutiosenttimetri on! Sen kokoaminen uskottiin näppäräsormisimpien hommaksi!

Minäkin askartelin kullanvärisen kuution, jota on ollut kiva hypistellä sen jälkeen monta kertaa.

Kuutiometriä ei tällä kertaa askarreltu, sillä remonttievakon aikana siihen sopivat kulmapalat olivat joutuneet kadoksiin. Ihmettelyä herätti muuten se, että kuutiodesimetrin tilavuus on litra. Ruokapöydästä tuttu maitolitra oli jotenkin vaikeaa nähdä kuutionmuotoisena...

Kuvia puulle

Olin viime viikolla poissa töistä. Sijaisenani oli nuori mies, joka on innostunut erilaisista kuvataiteen projekteista. Perjantaina kuutoset aloittivat hänen kanssaan tauluja tekniikalla, jota oli jo pitkään aikonut kokeilla, mutta se oli jäänyt aikomuksen asteelle.


Jokainen oppilas valitsi kuvan. Osa toi kotoa valokuvan itsestään isänsä kanssa, osalla oli mukana muuten vain mukava kuva. Kuvista otettiin kopio, joka sitten kiinnitettiin Erikeepperillä vanerille, niin, että kuvapuoli oli "alaspäin". Liima oli kuulemma levitetty vanerille ja kuva paineltu tiiviisti siihen päälle.


Tänään maanantaina sitten oppilaat alkoivat irrottaa sitä paperia siitä. Kun paperin kostutti rätillä, se alkoi varovasti hierottaessa kuoriutua irti.

Paperin irrottaminen sujui melko nopeasti, toki työn koosta ja tekijän tyylistä riippuen. Kopiopaperissa ollut muste oli siirtynyt vanerille ja paperimassa lähti kokonaan pois. Aika hurjaa!

Lopuksi työt lakattiin vielä koululta löytyneellä lakalla. Niistä tuli hienoja! Mielikuvitus alkoi hyrrätä! Tätä tekniikkaahan voisi käyttää vaikka mihin!

Kokeilin muuten vielä iltapäivällä itsekin. Tutkin nettiä ja sain selville, että kuvien kiinnitykseen toimisi myös "Gloss Medium" akryyliväreille. Kollegalta sain selville, että veistoluokan maalikaapissa oli ihan vastaavaa tuotetta pullovärejä varten hankittuna, 5 litran astioissa. Käytin sitä pienen kuvan kiinnitykseen jätelaatikosta löytämälleni pienelle puunpalalle. Pari tuntia myöhemmin aine tuntui olevan jo kuivaa, joten kostutin paperin ja rullasin sen pois. Toimi hienosti! Kuvaa siitä en tullut vielä ottaneeksi. 

Oli taas hienoa nähdä, miten hienosti jokainen oli tarttunut toimeen ja tehnyt omanlaisensa työn!